ulosottomies

Suomi

Substantiivi

ulosottomies

1. virkamies, jonka tehtävänä on panna täytäntöön tuomioistuinten ratkaisut ja periä julkiset saatavat, joiden suoritus on laiminlyöty

Ääntäminen

• IPA: /ˈulosot̪ːoˌmie̯s/
• tavutus: u‧los‧ot‧to‧mies

Etymologia

yhdyssana sanoista ulosotto ja mies

Käännökset

1. virkamies

englanti: (brittienglantia) bound bailiff, (brittienglantia) bailiff, distrainor, (USA, vastaava) repo man

Aiheesta muualla

• ulosottomies Kielitoimiston sanakirjassa