unhottaa

Suomi

Verbi

unhottaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (murteellinen, runollinen, yleiskielessä vanhahtava) unohtaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈunhot̪ːɑːˣ/
• tavutus: un‧hot‧taa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: unhottaminen
• verbit: unhottua

Aiheesta muualla

• unhottaa Kielitoimiston sanakirjassa