unilukkari

Suomi

Substantiivi

unilukkari

1. suntio tai muu henkilö, joka herätteli kirkossa jumalanpalveluksen aikana nukahtaneita
2. (kuvaannollisesti) herättäjä, havahduttaja

Ääntäminen

• IPA: /ˈuniˌlukːɑri/
• tavutus: u‧ni‧luk‧ka‧ri

Etymologia

• yhdyssana sanoista uni ja lukkari

Aiheesta muualla

• unilukkari Kielitoimiston sanakirjassa