suntio
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
suntio (3)
- kirkon työntekijä, jonka tehtäviä ovat mm. talonmiehen työt seurakunnan kiinteistöissä ja avustaminen jumalanpalveluksissa
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: [ˈsʷun̪t̪io̞]
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | suntio | suntiot |
genetiivi | suntion | suntioiden suntioitten |
partitiivi | suntiota | suntioita |
akkusatiivi | suntio; suntion |
suntiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | suntiossa | suntioissa |
elatiivi | suntiosta | suntioista |
illatiivi | suntioon | suntioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | suntiolla | suntioilla |
ablatiivi | suntiolta | suntioilta |
allatiivi | suntiolle | suntioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | suntiona | suntioina |
translatiivi | suntioksi | suntioiksi |
abessiivi | suntiotta | suntioitta |
instruktiivi | – | suntioin |
komitatiivi | – | suntioine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
slaavilainen laina[1]
KäännöksetMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- suntio Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.