Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Lukkari
Wikipedia
Katso artikkeli Lukkari Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

lukkari (6)

  1. kirkon vanha ammattinimike kellojen soittajalle
  2. pesäpallossa syöttäjä
    Lukkari heitteli korkeita tolppia ja lyöjät löivät huteja.
  3. kangaspuissa oleva tukki, jolle kangas kiertyy
  4. (puhekieltä) lukujärjestys
    Me saatiin tänään seuraavan jakson lukkarit.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈlukːɑri/
  • tavutus: luk‧ka‧ri

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lukkari lukkarit
genetiivi lukkarin lukkarien
lukkareiden
lukkareitten
partitiivi lukkaria lukkareita
lukkareja
akkusatiivi lukkari;
lukkarin
lukkarit
sisäpaikallissijat
inessiivi lukkarissa lukkareissa
elatiivi lukkarista lukkareista
illatiivi lukkariin lukkareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lukkarilla lukkareilla
ablatiivi lukkarilta lukkareilta
allatiivi lukkarille lukkareille
muut sijamuodot
essiivi lukkarina lukkareina
translatiivi lukkariksi lukkareiksi
abessiivi lukkaritta lukkareitta
instruktiivi lukkarein
komitatiivi lukkareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lukkari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

  • ruotsin kielen klockare (merkitykset 1 ja 2);
  • (kangaspuiden tukki) ruotsin klockare tai klockarstock, mahdollisesti onomatopoeettinen, kuvaten tukin kolahtelua lukkolaitteen kiertyessä (klock, klock)
  • (lukujärjestys) lyhentymä sanasta lukujärjestys

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

lukkarinrakkaus, unilukkari

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • lukkari Kielitoimiston sanakirjassa