lukkari

Katso myös: Lukkari

Katso artikkeli Lukkari Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

lukkari (6)

kirkon vanha ammattinimike kellojen soittajalle
pesäpallossa syöttäjä
Lukkari heitteli korkeita tolppia ja lyöjät löivät huteja.
kangaspuissa oleva tukki, jolle kangas kiertyy
(puhekieltä) lukujärjestys
Me saatiin tänään seuraavan jakson lukkarit.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lukkari	lukkarit
genetiivi	lukkarin	lukkarien lukkareiden lukkareitten
partitiivi	lukkaria	lukkareita lukkareja
akkusatiivi	lukkari; lukkarin	lukkarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	lukkarissa	lukkareissa
elatiivi	lukkarista	lukkareista
illatiivi	lukkariin	lukkareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lukkarilla	lukkareilla
ablatiivi	lukkarilta	lukkareilta
allatiivi	lukkarille	lukkareille
muut sijamuodot
essiivi	lukkarina	lukkareina
translatiivi	lukkariksi	lukkareiksi
abessiivi	lukkaritta	lukkareitta
instruktiivi	–	lukkarein
komitatiivi	–	lukkareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lukkari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

ruotsin kielen klockare (merkitykset 1 ja 2);
(kangaspuiden tukki) ruotsin klockare tai klockarstock, mahdollisesti onomatopoeettinen, kuvaten tukin kolahtelua lukkolaitteen kiertyessä (klock, klock)
(lukujärjestys) lyhentymä sanasta lukujärjestys

1. kirkonkellojen soittaja