Adverbi

muokkaa

huti

  1. (arkikieltä) ohi
    mennä huti

Substantiivi

muokkaa

huti (5-F)

  1. ohilaukaus tai lyönti ohi
  2. (biljardi) lyönti, jossa lyöntipallo ei osu kohdepalloon mutta osuu johonkin muuhun palloon

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhut̪i/, [ˈhut̪i]
  • tavutus: hu‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huti hudit
genetiivi hudin hutien
(hutein)
partitiivi hutia huteja
akkusatiivi huti;
hudin
hudit
sisäpaikallissijat
inessiivi hudissa hudeissa
elatiivi hudista hudeista
illatiivi hutiin huteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hudilla hudeilla
ablatiivi hudilta hudeilta
allatiivi hudille hudeille
muut sijamuodot
essiivi hutina huteina
translatiivi hudiksi hudeiksi
abessiivi huditta hudeitta
instruktiivi hudein
komitatiivi huteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hudi-
vahva vartalo huti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Anagrammit
muokkaa

hitu, huit, tihu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • huti Kielitoimiston sanakirjassa