usuttaa

Suomi

Verbi

usuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. yllyttää, kiihottaa, agitoida, villitä; usein koirasta (objektina)

   Pois mailtani, tai usutan koirat peräänne!

   Vihamieheni usutti koko kunnanhallituksen kimppuuni.

Ääntäminen

• IPA: /ˈusut̪ːɑːˣ/
• tavutus: u‧sut‧taa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: usuttaminen, usutus

Aiheesta muualla

• usuttaa Kielitoimiston sanakirjassa