uusavuton

Suomi

Adjektiivi

uusavuton (34-C)

1. nuori aikuinen henkilö jolla on vajavaiset taidot suoriutua yleisistä kodin askareista

Ääntäminen

• IPA: /ˈuːsˌɑʋut̪on/
• tavutus: uus‧a‧vu‧ton

Etymologia

• yhdyssana osista uusi (yhdyssanamuoto) ja avuton

Liittyvät sanat

• uusavuttomuus

Aiheesta muualla

• uusavuton Kielitoimiston sanakirjassa