Adjektiivi

muokkaa

uusi (27) (komparatiivi uudempi, superlatiivi uusin) (taivutus[luo])

  1. iältään pieni (esine tai asia); vasta tai äskettäin ilmestynyt tai saatu; käyttämätön, vähän aikaa ollut; viimeinen, viime
    Ostin uuden sängyn.
    Tämä mekko on kuin uusi.
    Se uusi elokuva pitäisi katsoa, onkohan siinä uusia hahmoja?
    Kaupungissa on avattu uusi ravintola.
    Hän on niin uusi täällä, ettei voi tuntea asiaa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈuːsi/
  • tavutus: uu‧si

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

upouusi, uudenaikainen, uusaste, uusavuton, uuselintarvike uusfasismi, uusfasisti, uushankinta, uushopea, uusikuu, uusinvestointi, uusivuosi, uusjako, uusklassisismi, uuskolonialismi, uuskritiikki, uuskäyttö, uusköyhälistö, uusliberalismi, uusmerkintä, uusperhe, uusrealismi, uusrenessanssi, uusromantiikka, uusvanha, uusvienti

Aiheesta muualla

muokkaa
  • uusi Kielitoimiston sanakirjassa
  • uusi Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 774 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

uusi

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä uusia
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä uusia
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä uusia
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä uusia