uutuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaauutuus (40)
- jonkin uuden ilmaantumiseen ja uutena olemiseen liittyvä ominaispiirre
- uutuuden karhea
- juuri ilmestynyt, uusi julkiste, tuote tms.
- Odotettu uutuus.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈuːt̪uːs/
- tavutus: uu‧tuus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | uutuus | uutuudet |
genetiivi | uutuuden | uutuuksien |
partitiivi | uutuutta | uutuuksia |
akkusatiivi | uutuus; uutuuden |
uutuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | uutuudessa | uutuuksissa |
elatiivi | uutuudesta | uutuuksista |
illatiivi | uutuuteen | uutuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | uutuudella | uutuuksilla |
ablatiivi | uutuudelta | uutuuksilta |
allatiivi | uutuudelle | uutuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | uutuutena | uutuuksina |
translatiivi | uutuudeksi | uutuuksiksi |
abessiivi | uutuudetta | uutuuksitta |
instruktiivi | – | uutuuksin |
komitatiivi | – | uutuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | uutuude- | |
vahva vartalo | uutuute- | |
konsonantti- vartalo |
uutuut- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakirjauutuus, levyuutuus, uutuudenjäykkä, uutuudenviehätys, uutuusarvo, uutuusesittely, uutuusluettelo, uutuuspäätös, uutuustuote
Aiheesta muualla
muokkaa- uutuus Kielitoimiston sanakirjassa
- uutuus Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 774 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa