uutuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaauutuus (40)
- jonkin uuden ilmaantumiseen ja uutena olemiseen liittyvä ominaispiirre
- uutuuden karhea
- juuri ilmestynyt, uusi julkiste, tuote tms.
- Odotettu uutuus.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈuːt̪uːs/
- tavutus: uu‧tuus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uutuus | uutuudet |
| genetiivi | uutuuden | uutuuksien |
| partitiivi | uutuutta | uutuuksia |
| akkusatiivi | uutuus; uutuuden |
uutuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uutuudessa | uutuuksissa |
| elatiivi | uutuudesta | uutuuksista |
| illatiivi | uutuuteen | uutuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uutuudella | uutuuksilla |
| ablatiivi | uutuudelta | uutuuksilta |
| allatiivi | uutuudelle | uutuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uutuutena | uutuuksina |
| translatiivi | uutuudeksi | uutuuksiksi |
| abessiivi | uutuudetta | uutuuksitta |
| instruktiivi | – | uutuuksin |
| komitatiivi | – | uutuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | uutuude- | |
| vahva vartalo | uutuute- | |
| konsonantti- vartalo |
uutuut- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- uutuus Kielitoimiston sanakirjassa
- uutuus Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 774 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa