valttikortti

Suomi

Substantiivi

valttikortti (5-C)

1. eräissä korttipeleissä muita arvokkaammaksi määrätyn maan kortti
2. (kuvaannollisesti) yllättävä kilpailuetu

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑlt̪ːiˌkort̪ːi/
• tavutus: valt‧ti‧kort‧ti

Etymologia

• yhdyssana sanoista valtti ja kortti

Käännökset

1. eräissä korttipeleissä muita arvokkaammaksi määrätyn maan kortti

englanti: trump, trump card

turkki: koz

Aiheesta muualla

• valttikortti Kielitoimiston sanakirjassa