yllättävä

Suomi

Verbi

yllättävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä yllättää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	yllättävä	yllättävät
genetiivi	yllättävän	yllättävien (yllättäväin)
partitiivi	yllättävää	yllättäviä
akkusatiivi	yllättävä; yllättävän	yllättävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	yllättävässä	yllättävissä
elatiivi	yllättävästä	yllättävistä
illatiivi	yllättävään	yllättäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	yllättävällä	yllättävillä
ablatiivi	yllättävältä	yllättäviltä
allatiivi	yllättävälle	yllättäville
muut sijamuodot
essiivi	yllättävänä	yllättävinä
translatiivi	yllättäväksi	yllättäviksi
abessiivi	yllättävättä	yllättävittä
instruktiivi	–	yllättävin
komitatiivi	–	yllättävine

Aiheesta muualla

• yllättävä Kielitoimiston sanakirjassa