yllättää (53-C) (taivutus[luo])

  1. aiheuttaa odottamattomalla teolla tai ilmestymisellä hämmennystä jollekulle
    Ensilumi yllätti autoilijat.
  2. saada kiinni tekemässä jotain
    Poliisi yllätti Lahdessa kaksi nuorta murtomiestä S-marketista. (iltasanomat)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈylːæt̪ːæːˣ/
  • tavutus: yl‧lät‧tää

Etymologia

muokkaa

Johdos verbistä yltää. Sanan alkuperäinen merkitys on ollut ’saavuttaa, tavoittaa, käydä päälle’.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004