Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

yllättäjä (10)

  1. jokin, joka yllättää

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈylːæt̪ˌt̪æjæ/
  • tavutus: yl‧lät‧tä‧jä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yllättäjä yllättäjät
genetiivi yllättäjän yllättäjien
(yllättäjäin)
partitiivi yllättäjää yllättäjiä
akkusatiivi yllättäjä;
yllättäjän
yllättäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi yllättäjässä yllättäjissä
elatiivi yllättäjästä yllättäjistä
illatiivi yllättäjään yllättäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yllättäjällä yllättäjillä
ablatiivi yllättäjältä yllättäjiltä
allatiivi yllättäjälle yllättäjille
muut sijamuodot
essiivi yllättäjänä yllättäjinä
translatiivi yllättäjäksi yllättäjiksi
abessiivi yllättäjättä yllättäjittä
instruktiivi yllättäjin
komitatiivi yllättäjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo yllättäjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa