valtuutettu

Suomi

Substantiivi

valtuutettu

1. (politiikka) vaaleissa valtuutuksen saanut luottamushenkilö, valtuuston jäsen

   Näin valtuutetut äänestivät kiistellystä tuulivoimakaavasta (Satakunnan Kansa)

   kaupunginvaltuutettu, kunnanvaltuutettu

2. itsenäinen ja riippumaton viranomainen jonka tehtävänä on edistää määrättyjen etujen ja oikeuksien toteutumista

   lapsiasiavaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutettu

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑlt̪uːˌt̪et̪ːu/
• tavutus: val‧tuu‧tet‧tu

Käännökset

1. edustaja

englanti: councillor, representative ruotsi: fullmäktig

unkari: tanácsos, képviselő

2. viranomainen

englanti: ombudsman, ombudsperson

ruotsi: ombudsman

Liittyvät sanat

• valtuutus
• valtuus
• valtuusto
• valtuuttaa

Synonyymit

• edustaja
• asiamies

Yhdyssanat

• kaupunginvaltuutettu
• kunnanvaltuutettu
• luottamusvaltuutettu