Substantiivi

muokkaa

valtuus (40)

  1. oikeus tehdä jotain
    Komission ehdotus sisältää asetuksen, jolla laajennettaisiin Euroopan keskuspankin (EKP) valtuuksia valvoa kaikkien euroalueen pankkien toimintaa.[1]

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑlt̪uːs/
  • tavutus: val‧tuus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valtuus valtuudet
genetiivi valtuuden valtuuksien
partitiivi valtuutta valtuuksia
akkusatiivi valtuus;
valtuuden
valtuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi valtuudessa valtuuksissa
elatiivi valtuudesta valtuuksista
illatiivi valtuuteen valtuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi valtuudella valtuuksilla
ablatiivi valtuudelta valtuuksilta
allatiivi valtuudelle valtuuksille
muut sijamuodot
essiivi valtuutena valtuuksina
translatiivi valtuudeksi valtuuksiksi
abessiivi valtuudetta valtuuksitta
instruktiivi valtuuksin
komitatiivi valtuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo valtuude-
vahva vartalo valtuute-
konsonantti-
vartalo
valtuut-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

asiavaltuus, erikoisvaltuus, valtuuskirja, valtuuskirje, valtuuskunta, valtuuslaki

Aiheesta muualla

muokkaa
  • valtuus Kielitoimiston sanakirjassa
  • valtuus Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 472 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa