vannoutua (52-F) (taivutus[luo])

  1. vannoa, luvata itsensä
    Kumpikin vannoutui rakastamaan toistansa myötä- ja vastamäissä.

Etymologia

muokkaa

refleksiivinen -utu-johdos verbistä vannoa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa