Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

vartoa (52-K) (taivutus[luo])

  1. (harvinainen) odottaa, erit. kunnes jotakin tapahtuu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑrt̪oɑˣ/
  • tavutus: var‧to‧a

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Aiheesta muualla muokkaa

  • vartoa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.