varustaa
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaavarustaa (53) (taivutus[luo])[1]
- saattaa käyttö- tai toimintakuntoon
- Hyvin varustettu kirjakauppa.
- hankkia tai huolehtia tarpeellisista varusteista jotain varten
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑrust̪ɑːˣ/
- tavutus: va‧rus‧taa
Etymologia
muokkaaVara-vartaloon perustuva johdos, jonka välittömänä kantasanana saattaa olla varus.[2]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: varustamaton, varusteltu, varustettu
- adverbit: varustaen, varustamalla
- substantiivit: varustaja, varustaminen, varustamo, varuste, varustus
- verbit: varustautua, varustella
Aiheesta muualla
muokkaa- varustaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana varustaa.