vierrä (67) (taivutus[luo])
- (vanhahtava, murteellinen, runollinen) vieriä-verbin rinnakkaismuoto
vierrä
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä viertää
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä viertää
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä viertää
