vilvoitella

Suomi

Verbi

vilvoitella (67) (taivutus[luo])

1. vilvoittaa itseään

   Menin löylystä pihalle vilvoittelemaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋilʋoi̯ˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: vil‧voi‧tel‧la

Etymologia

johdos verbistä vilvoittaa (heikko vartalo vilvoit|a- + johdin -el:ele- + verbintunnus -la)

Käännökset

1. vilvoittaa itseään

turkki: serinlemek

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: vilvoitteleminen, vilvoittelu

Aiheesta muualla

• vilvoitella Kielitoimiston sanakirjassa