vilvoitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavilvoitteleminen (38)
- teonnimi verbistä vilvoitella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vilvoitteleminen | vilvoittelemiset |
genetiivi | vilvoittelemisen | vilvoittelemisten vilvoittelemisien |
partitiivi | vilvoittelemista | vilvoittelemisia |
akkusatiivi | vilvoitteleminen; vilvoittelemisen |
vilvoittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vilvoittelemisessa | vilvoittelemisissa |
elatiivi | vilvoittelemisesta | vilvoittelemisista |
illatiivi | vilvoittelemiseen | vilvoittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vilvoittelemisella | vilvoittelemisilla |
ablatiivi | vilvoittelemiselta | vilvoittelemisilta |
allatiivi | vilvoittelemiselle | vilvoittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vilvoittelemisena (vilvoittelemisna) |
vilvoittelemisina |
translatiivi | vilvoittelemiseksi | vilvoittelemisiksi |
abessiivi | vilvoittelemisetta | vilvoittelemisitta |
instruktiivi | – | vilvoittelemisin |
komitatiivi | – | vilvoittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vilvoittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vilvoittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi vilvoitella + johdin -minen