virpoa

Suomi

Verbi

virpoa (52-E) (taivutus[luo])^[1]

mennä ovelle heiluttamaan virpomisvitsaa ja sanoa loru

Ääntäminen

IPA: /ˈʋirpoɑˣ/
tavutus: vir‧po‧a

Etymologia

instrumentatiivinen johdos substantiivista virpa (vahva vartalo virp|a- + johdin -o- + verbintunnus -a) ^[2]^[3]

Liittyvät sanat

Johdokset

substantiivit: virpominen

Aiheesta muualla

virpoa Kielitoimiston sanakirjassa
Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Virpoa. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-E
↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 366 O-verbien rakenne ja merkitys
↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. virpoa.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=virpoa&oldid=4702734”