virpominen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavirpominen (38)
- teonnimi verbistä virpoa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | virpominen | virpomiset |
genetiivi | virpomisen | virpomisten virpomisien |
partitiivi | virpomista | virpomisia |
akkusatiivi | virpominen; virpomisen |
virpomiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | virpomisessa | virpomisissa |
elatiivi | virpomisesta | virpomisista |
illatiivi | virpomiseen | virpomisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | virpomisella | virpomisilla |
ablatiivi | virpomiselta | virpomisilta |
allatiivi | virpomiselle | virpomisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | virpomisena (virpomisna) |
virpomisina |
translatiivi | virpomiseksi | virpomisiksi |
abessiivi | virpomisetta | virpomisitta |
instruktiivi | – | virpomisin |
komitatiivi | – | virpomisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | virpomise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
virpomis- |