visertää (54-K) (taivutus[luo])

  1. (pikku)lintujen tuottamasta lyhyestä, iloisenkuuloisesta, korkeahkosta äänestä: laulaa; sirkuttaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋisert̪æːˣ/
  • tavutus: vi‧ser‧tää

Etymologia

muokkaa

-rta-johdos deskriptiivisestä vartalosta[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 328 rtA- ja ltA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.