viuhua

Suomi

Substantiivi

viuhua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta viuhu

Verbi

viuhua (52) (taivutus[luo])

1. pitää ääntä, jollainen syntyy kiinteän kappaleen kulkiessa nopeasti ilman halki

Käännökset

1. pitää ääntä, jollainen syntyy kiinteän kappaleen kulkiessa nopeasti ilman halki

kroaatti: fijukati

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: viuhuminen
• verbit: viuhahtaa, viuhuttaa

Aiheesta muualla

• viuhua Kielitoimiston sanakirjassa