kiinteä
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaakiinteä (15) (komparatiivi kiinteämpi, superlatiivi kiintein) (taivutus[luo])
- kiintonainen, paikallaan pysyvä
- Vauva alkoi syödä kiinteää ruokaa puolen vuoden iässä.
- Tarjalla on pienet kiinteät rinnat.
- johonkin muuhun arvoon sidottu
- kiinteä valuuttakurssi
- (fysiikka) olomuodoltaan kiinteä
- Jää on vettä kiinteässä olomuodossa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkiːnt̪eæ/
- tavutus: kiin‧te‧ä
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaVastakohdat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adverbit: kiinteästi
- substantiivit: kiinteys, kiintiö
- verbit: kiinteyttää, kiinteytyä
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kiinteä Kielitoimiston sanakirjassa