kiintiö
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiintiö (3)
- vahvistettu, sovittu määrä
- Näissä korkeakouluissa on opiskelijakiintiöitä.
- (taloustiede) ulkomaankaupassa rajoitettu vietävän tai tuotavan tavaran määrä, kontingentti; sen määräosa
- (tilastot) määräsuuruinen joukko tietyiltä ominaisuuksiltaan tunnettuja yksiköitä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkiːntiø/
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiintiö | kiintiöt |
| genetiivi | kiintiön | kiintiöiden kiintiöitten |
| partitiivi | kiintiötä | kiintiöitä |
| akkusatiivi | kiintiö; kiintiön |
kiintiöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiintiössä | kiintiöissä |
| elatiivi | kiintiöstä | kiintiöistä |
| illatiivi | kiintiöön | kiintiöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiintiöllä | kiintiöillä |
| ablatiivi | kiintiöltä | kiintiöiltä |
| allatiivi | kiintiölle | kiintiöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiintiönä | kiintiöinä |
| translatiivi | kiintiöksi | kiintiöiksi |
| abessiivi | kiintiöttä | kiintiöittä |
| instruktiivi | – | kiintiöin |
| komitatiivi | – | kiintiöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiintiö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: kiintiöidä
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kiintiö Kielitoimiston sanakirjassa