Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiinteys (40)[1]

  1. se, että on kiinteä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkiːnt̪eys/ tai /ˈkiːnt̪ey̯s/
  • tavutus: kiin‧te‧ys / kiin‧teys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiinteys kiinteydet
genetiivi kiinteyden kiinteyksien
partitiivi kiinteyttä kiinteyksiä
akkusatiivi kiinteys;
kiinteyden
kiinteydet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiinteydessä kiinteyksissä
elatiivi kiinteydestä kiinteyksistä
illatiivi kiinteyteen kiinteyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiinteydellä kiinteyksillä
ablatiivi kiinteydeltä kiinteyksiltä
allatiivi kiinteydelle kiinteyksille
muut sijamuodot
essiivi kiinteytenä kiinteyksinä
translatiivi kiinteydeksi kiinteyksiksi
abessiivi kiinteydettä kiinteyksittä
instruktiivi kiinteyksin
komitatiivi kiinteyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiinteyde-
vahva vartalo kiinteyte-
konsonantti-
vartalo
kiinteyt-

Etymologia muokkaa

sanan kiinteä vartalosta kiinte- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40