vorlegen

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	legst vor
ind. prees. y. 3. p.	legt vor
ind. imperf. y. 3. p.	legte vor
part. perf.	vorgelegt
apuverbi	haben

vor|legen

1. esittää (käsiteltäväksi/nähtäväksi), esitellä (esim. laki)
2. refl.: sich (a) vorlegen kumartua
3. (arkikieltä) syödä kunnolla jotakin, tankata (ennen alkoholin nauttimista)

Etymologia

vor- + legen

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: Vorlage