ylellinen
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaylellinen (38) (komparatiivi ylellisempi, superlatiivi ylellisin) (taivutus[luo])
- tavallisen elintason ylittävä, ylenpalttisen loistelias
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈylelˌlinen/
- tavutus: y‧lel‧li‧nen
Etymologia
muokkaaJohdos ikivanhasta ylä-/yle-vartalosta. Sana on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen.[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: ylellisyys
Viitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.