Wikipedia
Katso artikkeli Palaminen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

palaminen

  1. (kemia) eksoterminen reaktio, jossa kaasumainen aine yhtyy happeen. Palamisessa vapautuu lämpöä ja usein syntyy näkyvä liekki. Nesteen tai kiinteän aineen palaessa palavan kaasun muodostuminen on osa reaktiota.
    Hiilen palaessa vapautuu hiilidioksidia.
  2. (kuvaannollisesti) valon näkyminen
    Lampun palaminen tuo valoa pimeään.
    Varoitusvalon palamista ei pidä jättää huomiotta.
  3. (kuvaannollisesti) palossa tuhoutuminen
    Lampun palaminen on usein seurausta ylijännitteestä.
    Talon palaminen saattoi perheen ahdinkoon.
    Pelaajan palaminen pesälle oli seuraus tuomarin tulkinnasta.
  4. (kuvaannollisesti) rikoksesta kiinni jääminen
    Viinankeitosta palaminen oli vain ajan kysymys.
    Rattijuoppojen palamista ei pidä sääliä.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi palaminen palamiset
genetiivi palamisen palamisten
palamisien
partitiivi palamista palamisia
akkusatiivi palaminen;
palamisen
palamiset
sisäpaikallissijat
inessiivi palamisessa palamisissa
elatiivi palamisesta palamisista
illatiivi palamiseen palamisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi palamisella palamisilla
ablatiivi palamiselta palamisilta
allatiivi palamiselle palamisille
muut sijamuodot
essiivi palamisena
(palamisna)
palamisina
translatiivi palamiseksi palamisiksi
abessiivi palamisetta palamisitta
instruktiivi palamisin
komitatiivi palamisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo palamise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
palamis-

Etymologia

muokkaa

Käännöksiä

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa