kanto
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- tyvestä kaadetun tai katkenneen puun tynkä, puunkanto
- Lumisina talvina justeerilla puut jouduttiin kaatamaan pitkään kantoon.
- Monesti tuulenkaadot keikahtavat kantoineen kaikkineen.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑnt̪o/
- tavutus: kan‧to
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kanto | kannot |
| genetiivi | kannon | kantojen |
| partitiivi | kantoa | kantoja |
| akkusatiivi | kanto; kannon |
kannot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kannossa | kannoissa |
| elatiivi | kannosta | kannoista |
| illatiivi | kantoon | kantoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kannolla | kannoilla |
| ablatiivi | kannolta | kannoilta |
| allatiivi | kannolle | kannoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kantona | kantoina |
| translatiivi | kannoksi | kannoiksi |
| abessiivi | kannotta | kannoitta |
| instruktiivi | – | kannoin |
| komitatiivi | – | kantoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kanno- | |
| vahva vartalo | kanto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
kannonnosto, kannonnokka, kannonpää, kantohinta, kantojyrsin, kantopelto, kantopiiri, kantopommi, kantopuu, kantoraha, kantoryhmä, kantosieni, kantovesa, lahokanto, puunkanto, tervaskanto
Idiomit muokkaa
- olla kantona kaskessa
- olla ongelmakohta tai este jonkin suhteen
Substantiivi muokkaa
- kantamisen toteutus
- Pianon kannossa selvitään kantokahvoilla, mutta flyygeli vaatii kantohihnoja.
- ottaa kantoon
Käännökset muokkaa
1. kantamisen toteutus
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
- akankanto, ennakonkanto, eukonkanto, hankikanto, jälkikanto, kantoaalto, kantoaika, kantohihna, kantojuhta, kantokahva, kantokerros, kantokori, kantokotelo, kantokuorma, kantokyky, kantokykyluokka, kantolaukku, kantoliina, kantomatka, kantomies, kantopaarit, kantopiiri, kantoraketti, kantoryhmä, kantosiipi, kantosiipialus, kantotaso, kantotuoli, kantovesi, kantoväline, laatikkoonkanto, luukkuunkanto, rästikanto, tullinkanto, vedenkanto, veronkanto
Aiheesta muualla muokkaa
- kanto Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
kanto
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan puhekielinen imperfekti verbistä kantaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- (yleiskieltä) kantoi
Esperanto muokkaa
Substantiivi muokkaa
kanto
Etymologia muokkaa
- kantasanasta kanti ja substantiivin päätteestä -o
- (kant+o ← kant+i)