Wikipedia
Katso artikkeli Metsästys Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

metsästys (39)[1]

  1. villieläinten ajo ja/tai tappaminen hyödyn saamiseksi. Aikaisemmin yleisesti erällä käynti.
  2. pyrkimys saada jokin haltuunsa, kiihkeä etsintä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmet̪sæst̪ys/
  • tavutus: met‧säs‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi metsästys metsästykset
genetiivi metsästyksen metsästysten
metsästyksien
partitiivi metsästystä metsästyksiä
akkusatiivi metsästys;
metsästyksen
metsästykset
sisäpaikallissijat
inessiivi metsästyksessä metsästyksissä
elatiivi metsästyksestä metsästyksistä
illatiivi metsästykseen metsästyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi metsästyksellä metsästyksillä
ablatiivi metsästykseltä metsästyksiltä
allatiivi metsästykselle metsästyksille
muut sijamuodot
essiivi metsästyksenä metsästyksinä
translatiivi metsästykseksi metsästyksiksi
abessiivi metsästyksettä metsästyksittä
instruktiivi metsästyksin
komitatiivi metsästyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo metsästykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
metsästys-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ajokoirametsästys, ajometsästys, haukkametsästys, ihmismetsästys, karhunmetsästys, ketunmetsästys, leijonanmetsästys, linnunmetsästys, metsästysase, metsästyshaukka, metsästyskausi, metsästyskivääri, metsästyskoira, metsästyskortti, metsästyslippu, metsästysmaa, metsästysoikeus, metsästysonni, metsästysseurue, peuranmetsästys, puhvelinmetsästys, ryöstömetsästys, salametsästys, sorsanmetsästys, tarhametsästys, urheilumetsästys

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39