äännähtää

Suomi

Verbi

äännähtää (53-F) (taivutus[luo])

1. päästää suullaan tai kurkullaan muu kuin puheääni

Ääntäminen

• IPA: /ˈæːnːæht̪æːˣ/
• tavutus: ään‧näh‧tää

Etymologia

momentaanijohdos verbistä ääntää: heikko vartalo *äännä- + -htää

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: äännähdys, äännähtäminen
• verbit: äännähdellä

Aiheesta muualla

• äännähtää Kielitoimiston sanakirjassa