Liite:Verbitaivutus/suomi/kairata

Vartalot
vokaalivartalo kairaa-
heikko vokaalivartalo -
vahva vokaalivartalo -
konsonanttivartalo kairat-

Persoonamuodot

muokkaa
Indikatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kairaan en kairaa minä olen kairannut en ole kairannut
sinä kairaat et kairaa sinä olet kairannut et ole kairannut
hän kairaa ei kairaa hän on kairannut ei ole kairannut
me kairaamme emme kairaa me olemme kairanneet emme ole kairanneet
te
Te
kairaatte
-"-
ette kairaa
-"-
te
Te
olette kairanneet
olette kairannut
ette ole kairanneet
ette ole kairannut
he kairaavat eivät kairaa he ovat kairanneet eivät ole kairanneet
passiivi kairataan ei kairata passiivi on kairattu ei ole kairattu
imperfekti pluskvamperfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kairasin en kairannut minä olin kairannut en ollut kairannut
sinä kairasit et kairannut sinä olit kairannut et ollut kairannut
hän kairasi ei kairannut hän oli kairannut ei ollut kairannut
me kairasimme emme kairanneet me olimme kairanneet emme olleet kairanneet
te
Te
kairasitte
-"-
ette kairanneet
ette kairannut
te
Te
olitte kairanneet
olitte kairannut
ette olleet kairanneet
ette olleet kairannut
he kairasivat eivät kairanneet he olivat kairanneet eivät olleet kairanneet
passiivi kairattiin ei kairattu passiivi oli kairattu ei ollut kairattu
Konditionaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kairaisin en kairaisi minä olisin kairannut en olisi kairannut
sinä kairaisit et kairaisi sinä olisit kairannut et olisi kairannut
hän kairaisi ei kairaisi hän olisi kairannut ei olisi kairannut
me kairaisimme emme kairaisi me olisimme kairanneet emme olisi kairanneet
te
Te
kairaisitte
-"-
ette kairaisi
-"-
te
Te
olisitte kairanneet
olisitte kairannut
ette olisi kairanneet
ette olisi kairannut
he kairaisivat eivät kairaisi he olisivat kairanneet eivät olisi kairanneet
passiivi kairattaisiin ei kairattaisi passiivi olisi kairattu ei olisi kairattu
Potentiaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kairannen en kairanne minä lienen kairannut en liene kairannut
sinä kairannet et kairanne sinä lienet kairannut et liene kairannut
hän kairannee ei kairanne hän lienee kairannut ei liene kairannut
me kairannemme emme kairanne me lienemme kairanneet emme liene kairanneet
te
Te
kairannette
-"-
ette kairanne
-"-
te
Te
lienette kairanneet
lienette kairannut
ette liene kairanneet
ette liene kairannut
he kairannevat eivät kairanne he lienevät kairanneet eivät liene kairanneet
passiivi kairattaneen ei kairattane passiivi lienee kairattu ei liene kairattu
Imperatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä minä
sinä kairaa älä kairaa sinä
hän kairatkoon älköön kairatko hän olkoon kairannut älköön olko kairannut
me kairatkaamme älkäämme kairatko me
te
Te
kairatkaa
-"-
älkää kairatko
-"-
te
Te
he kairatkoot älkööt kairatko he olkoot kairanneet älkööt olko kairanneet
passiivi kairattakoon älköön kairattako passiivi olkoon kairattu älköön olko kairattu

Nominaalimuodot

muokkaa
infinitiivit partisiipit
aktiivi passiivi aktiivi passiivi
1. kairata preesens kairaava kairattava
pitkä 1. kairatakseen1 perfekti kairannut kairattu
2. inessiivi kairatessa2 kairattaessa agentti kairaama4
instruktiivi kairaten kielteinen agentti kairaamaton
3. inessiivi kairaamassa 1) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto

2) voidaan käyttää omistusliitteen kanssa
3) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto
4) käytetään vain transitiiviverbeistä kuten "tehdä", esim. "äidin tekemä ruoka"; ei intransitiiviverbeistä kuten "kuolla"

elatiivi kairaamasta
illatiivi kairaamaan
adessiivi kairaamalla
abessiivi kairaamatta
instruktiivi kairaaman kairattaman
4. kairaaminen
5 kairaamaisillaan3