kairannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kairata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kairannut kairanneet
genetiivi kairanneen kairanneiden
kairanneitten
partitiivi kairannutta kairanneita
akkusatiivi kairannut; kairanneen kairanneet
sisäpaikallissijat
inessiivi kairanneessa kairanneissa
elatiivi kairanneesta kairanneista
illatiivi kairanneeseen kairanneisiin
kairanneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kairanneella kairanneilla
ablatiivi kairanneelta kairanneilta
allatiivi kairanneelle kairanneille
muut sijamuodot
essiivi kairanneena kairanneina
translatiivi kairanneeksi kairanneiksi
abessiivi kairanneetta kairanneitta
instruktiivi kairannein
komitatiivi kairanneine