Liite:Verbitaivutus/suomi/kuulustella

Persoonamuodot

Indikatiivi
preesens			perfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	kuulustelen	en kuulustele	minä	olen kuulustellut	en ole kuulustellut
sinä	kuulustelet	et kuulustele	sinä	olet kuulustellut	et ole kuulustellut
hän	kuulustelee	ei kuulustele	hän	on kuulustellut	ei ole kuulustellut
me	kuulustelemme	emme kuulustele	me	olemme kuulustelleet	emme ole kuulustelleet
te Te	kuulustelette -"-	ette kuulustele -"-	te Te	olette kuulustelleet olette kuulustellut	ette ole kuulustelleet ette ole kuulustellut
he	kuulustelevat	eivät kuulustele	he	ovat kuulustelleet	eivät ole kuulustelleet

passiivi	kuulustellaan	ei kuulustella	passiivi	on kuulusteltu	ei ole kuulusteltu
imperfekti			pluskvamperfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	kuulustelin	en kuulustellut	minä	olin kuulustellut	en ollut kuulustellut
sinä	kuulustelit	et kuulustellut	sinä	olit kuulustellut	et ollut kuulustellut
hän	kuulusteli	ei kuulustellut	hän	oli kuulustellut	ei ollut kuulustellut
me	kuulustelimme	emme kuulustelleet	me	olimme kuulustelleet	emme olleet kuulustelleet
te Te	kuulustelitte -"-	ette kuulustelleet ette kuulustellut	te Te	olitte kuulustelleet olitte kuulustellut	ette olleet kuulustelleet ette olleet kuulustellut
he	kuulustelivat	eivät kuulustelleet	he	olivat kuulustelleet	eivät olleet kuulustelleet

passiivi	kuulusteltiin	ei kuulusteltu	passiivi	oli kuulusteltu	ei ollut kuulusteltu

Konditionaali
preesens			perfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	kuulustelisin	en kuulustelisi	minä	olisin kuulustellut	en olisi kuulustellut
sinä	kuulustelisit	et kuulustelisi	sinä	olisit kuulustellut	et olisi kuulustellut
hän	kuulustelisi	ei kuulustelisi	hän	olisi kuulustellut	ei olisi kuulustellut
me	kuulustelisimme	emme kuulustelisi	me	olisimme kuulustelleet	emme olisi kuulustelleet
te Te	kuulustelisitte -"-	ette kuulustelisi -"-	te Te	olisitte kuulustelleet olisitte kuulustellut	ette olisi kuulustelleet ette olisi kuulustellut
he	kuulustelisivat	eivät kuulustelisi	he	olisivat kuulustelleet	eivät olisi kuulustelleet

passiivi	kuulusteltaisiin	ei kuulusteltaisi	passiivi	olisi kuulusteltu	ei olisi kuulusteltu

Potentiaali
preesens			perfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	kuulustellen	en kuulustelle	minä	lienen kuulustellut	en liene kuulustellut
sinä	kuulustellet	et kuulustelle	sinä	lienet kuulustellut	et liene kuulustellut
hän	kuulustellee	ei kuulustelle	hän	lienee kuulustellut	ei liene kuulustellut
me	kuulustellemme	emme kuulustelle	me	lienemme kuulustelleet	emme liene kuulustelleet
te Te	kuulustellette -"-	ette kuulustelle -"-	te Te	lienette kuulustelleet lienette kuulustellut	ette liene kuulustelleet ette liene kuulustellut
he	kuulustellevat	eivät kuulustelle	he	lienevät kuulustelleet	eivät liene kuulustelleet

passiivi	kuulusteltaneen	ei kuulusteltane	passiivi	lienee kuulusteltu	ei liene kuulusteltu

infinitiivit				partisiipit
		aktiivi	passiivi		aktiivi	passiivi
1.		kuulustella		preesens	kuulusteleva	kuulusteltava
pitkä 1.		kuulustellakseen¹		perfekti	kuulustellut	kuulusteltu
2.	inessiivi	kuulustellessa²	kuulusteltaessa	agentti	kuulustelema⁴
2.	instruktiivi	kuulustellen	–	kielteinen agentti	kuulustelematon
3.	inessiivi	kuulustelemassa	–	¹⁾ käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto ²⁾ voidaan käyttää omistusliitteen kanssa ³⁾ käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto ⁴⁾ ma-infinitiivi eli kolmannen infinitiivin perusmuoto, jota ei voida käyttää agenttipartisiippina (esim. isoisän rakentama* talo), jos verbi on merkitykseltään intransitiivinen; älä sekoita intransitiivi- verbien substantiiveina käytettäviin ma-infinitiiveihin (esim. kuolla* -> kuolema)
	elatiivi	kuulustelemasta	–
	illatiivi	kuulustelemaan	–
	adessiivi	kuulustelemalla	–
	abessiivi	kuulustelematta	–
	instruktiivi	kuulusteleman	kuulusteltaman
4.		kuulusteleminen
5		kuulustelemaisillaan³