kuulusteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuulusteleminen (38)
- teonnimi verbistä kuulustella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuulusteleminen | kuulustelemiset |
genetiivi | kuulustelemisen | kuulustelemisten kuulustelemisien |
partitiivi | kuulustelemista | kuulustelemisia |
akkusatiivi | kuulusteleminen; kuulustelemisen |
kuulustelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuulustelemisessa | kuulustelemisissa |
elatiivi | kuulustelemisesta | kuulustelemisista |
illatiivi | kuulustelemiseen | kuulustelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuulustelemisella | kuulustelemisilla |
ablatiivi | kuulustelemiselta | kuulustelemisilta |
allatiivi | kuulustelemiselle | kuulustelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuulustelemisena (kuulustelemisna) |
kuulustelemisina |
translatiivi | kuulustelemiseksi | kuulustelemisiksi |
abessiivi | kuulustelemisetta | kuulustelemisitta |
instruktiivi | – | kuulustelemisin |
komitatiivi | – | kuulustelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuulustelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuulustelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kuulustella + johdin -minen