erittää
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
erittää (53-C) (taivutus [luo])
- (rauhasesta tms.) tuottaa ulkopuolelleen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈerit̪ːæːˣ/
- tavutus: e‧rit‧tää
Etymologia muokkaa
Nykyisessä merkityksessään Vomari Kilpisen 1844 esittämä uudissana. Vanhempi merkitys on ’erottaa, tehdä erilaiseksi’ ja on johdettu erä-sanasta.[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- erittää Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004