Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

pane

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä panna
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä panna
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä panna

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

pane (monikko panes)

  1. ikkunaruutu

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

pane f. (monikko pani)[luo]

  1. leipä

Etymologia muokkaa

latinan sanasta pānis ’leipä’

Latina muokkaa

Substantiivi muokkaa

pāne

  1. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta pānis

Viro muokkaa

Verbi muokkaa

pane

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä panema
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä panema
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä panema