Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

aavistaa (53) (taivutus[luo])

  1. uskoa jnk tulevan tapahtumiseen saaden ennalta siitä vihiä mutta ei selkeitä todisteita
    Eläimillä on kyky aavistaa vaara ennen ihmistä.
    Maalivahti aavisti oikein ja torjui rangaistuslaukauksen.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑːʋist̪ɑːˣ/
  • tavutus: aa‧vis‧taa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa