abba

Suomi

Substantiivi

abba (9)

isä; Raamatun Uudessa testamentissa Jumalan puhuttelusana, jota käytettiin myöhemmin puhuteltaessa piispoja ja patriarkkoja

Etymologia

aramean kieltä

Käännökset

1. isä; Raamatun Uudessa testamentissa Jumalan puhuttelusana, jota käytettiin myöhemmin puhuteltaessa piispoja ja patriarkkoja

englanti: abba
ruotsi: abba

saksa: Abba

Liittyvät sanat

naisesta käytetty vastaava nimitys oli amma

Afar

Substantiivi

abba

(perheenjäsen) isä

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=abba&oldid=3915535”