Katso myös: ämma, ämmä

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

amma (9)

  1. imettäjä
  2. (arkikieltä) lapsenvahti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi amma ammat
genetiivi amman ammojen
(ammain)
partitiivi ammaa ammoja
akkusatiivi amma;
amman
ammat
sisäpaikallissijat
inessiivi ammassa ammoissa
elatiivi ammasta ammoista
illatiivi ammaan ammoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ammalla ammoilla
ablatiivi ammalta ammoilta
allatiivi ammalle ammoille
muut sijamuodot
essiivi ammana ammoina
translatiivi ammaksi ammoiksi
abessiivi ammatta ammoitta
instruktiivi ammoin
komitatiivi ammoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo amma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

keskiaikainen ruotsalainen laina[1]

Islanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen
nominatiivi amma amman ömmur ömmurnar
akkusatiivi ömmu ömmuna ömmur ömmurnar
datiivi ömmu ömmunni ömmum ömmunum
genetiivi ömmu ömmunnar amma ammanna

amma f.

  1. isoäiti

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

amma yl. (1) (yks. määr. amman [luo], mon. epämäär. ammor [luo], mon. määr. ammorna [luo])

  1. imettäjä

Verbi muokkaa

amma (1)

  1. imettää

Taivutus muokkaa

Taivutus – amma
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens ammar [luo] ammas
imperfekti ammade ammades
supiini ammat ammats
imperatiivi amma
Nominaalimuodot

Aiheesta muualla muokkaa

  • amma Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Turkki muokkaa

Adverbi muokkaa

amma

  1. vielä, yhä; kuitenkin

Etymologia muokkaa

  • laina arabiasta.

Konjunktio muokkaa

amma

  1. (rinnastuskonjunktio) mutta

Liittyvät sanat muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).