amma

Katso myös: ämma, ämmä

Suomi

Substantiivi

amma (9)

1. imettäjä
2. (arkikieltä) lapsenvahti

Etymologia

keskiaikainen ruotsalainen laina

Islanti

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö			monikko
	epämääräinen	määräinen		epämääräinen	määräinen
nominatiivi	amma	amman		ömmur	ömmurnar
akkusatiivi	ömmu	ömmuna		ömmur	ömmurnar
datiivi	ömmu	ömmunni		ömmum	ömmunum
genetiivi	ömmu	ömmunnar		amma	ammanna

amma f.

1. isoäiti

Ruotsi

Substantiivi

amma yl. (1) (yks. määr. amman [luo], mon. epämäär. ammor [luo], mon. määr. ammorna [luo])

1. imettäjä

Verbi

amma (1)

1. imettää

Taivutus

Taivutus – amma
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	ammar [luo]	ammas
imperfekti	ammade	ammades
supiini	ammat	ammats
imperatiivi	amma	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: amma
• passiivin infinitiivi: ammas
• aktiivin part. prees: ammande [luo]
• passiivin part. prees: ammandes
• part. perf.: yl. ammad, n. ammat, määr./mon. ammade

Aiheesta muualla

• amma Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Turkki

Adverbi

amma

1. vielä, yhä; kuitenkin

Etymologia

• laina arabiasta.

Konjunktio

amma

1. (rinnastuskonjunktio) mutta

Liittyvät sanat

• ama