SuomiMuokkaa

KonjunktioMuokkaa

mutta

  1. (rinnastuskonjunktio) adversatiivinen konjunktio, joka yhdistää kaksi rinnakkaista toistensa vastakkaismerkityksiä sisältävää lausetta
    Heli tuli paikalle ajoissa, mutta Jaakko ei.
    Olisin halunnut lähteä heidän mukaansa, mutta en ehtinyt.
  2. vastakohtaparin edellinen jäsen sisältää us. myönnytyksen: tosin, kyllä, vaikkakin tms.; jälkimmäinen jäsen ilmaisee us. varauksen, tarkennuksen tm. lisäyksen: kuitenkin, sittenkin, joka tapauksessa
    Hän on nyt työmatkalla mutta palaa huomenna.
    Yritin suostutella häntä mutta turhaan.
  3. erik. liittämässä tähdennystä, täsmennystä, selitystä, perustelua tms. edeltävään ilmaukseen
    Kaikki olivat innoissaan asiasta mutta varsinkin Matti.
    Se ruoka on hyvää mutta myös terveellistä.
  4. aloittamassa vastaväitettä tai sen sävyistä kysymystä
    En nyt viitsisi lähteä kauppaan. -Mutta mehän sovimme, että lähdet.
    Mutta voiko sellainen käytännössä onnistua?
  5. aloittamassa anteeksipyyntöön liittyvää kysymystä, pyyntöä, vaatimusta, väitettä, selitystä tms.
    Anteeksi, mutta voisitteko kertoa, missä kirjasto on?
    Suokaa anteeksi, mutta täällä ei nyt ole enää vapaita paikkoja.
  6. liittämässä edellä esitettyyn ilmausta, joka tuo esiin uuden aiheen, ajatuksen, käänteen tai merkitystä vailla aloittaa esityksen
    Mutta aluksi täytyy hieman valaista asiaa.
    Ei mutta lähdetäänpäs kävelylle kun on noin kaunis sää!
  7. erik. kysymyksissä ja huudahduksissa, jotka ilmaisevat hämmästystä, ilahtumista, nuhtelemista, kiusoittelua, harmia, välinpitämättömyyttä tms.
    Mutta sehän on aivan uskomatonta!
    Melko kallishan se on, mutta olkoon!

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmut̪t̪ɑ/
  • tavutus: mut‧ta

EtymologiaMuokkaa

Sana on peräisin muu-pronominista. Yhden teorian mukaan sen yksikön partitiivista, muuta-sanasta[1], joilloin merkityksenkehitys lienee seuraavanlainen: ’ei muuta kuin’ > ’ainoastaan’ > ’vaan’ > ’mutta’[2].

Toisen teorian mukaan sanassa on sama -tta-pääte, joka esiintyy myös konjunktioissa että ja jotta. Päätteen on arveltu ilmaisevan vailla olemista, kautta kulkemista tai tapaa.[3]

Kolmannen teorian mukaan -tta on abessiivin sija pääte, jollin muuta olisi alkuaan ollut *muutta ’ilman muuta’[3].

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • mutta Kielitoimiston sanakirjassa

SubstantiiviMuokkaa

mutta

  1. (puhekieltä) vastaväite
    Ei mitään muttia!
  2. (puhekieltä) ongelma, este
    Valitettavasti asiassa on yksi mutta.

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • mutta Kielitoimiston sanakirjassa

KamberaMuokkaa

VerbiMuokkaa

mutta

  1. oksentaa

RuotsiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

mutta (1) (yks. määr. muttan [luo], mon. epämäär. muttor [luo], mon. määr. muttorna [luo])

  1. (alatyyliä) naisen sukuelimet

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 393–394. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  2. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 59-60
  3. 3,0 3,1 Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.