autoilla

Suomi

Verbi

autoilla (67) (taivutus[luo])

1. ajella autoa

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑu̯t̪oi̯lːɑˣ/
• tavutus: au‧toil‧la

Johdokset

• substantiivit: autoilija, autoilu

Etymologia

• johdos verbistä auto (vartalo auto- + johdin -il:ile- + infinitiivin tunnus -la)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: autoileminen, autoilu

Aiheesta muualla

• autoilla Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

autoilla

1. (taivutusmuoto) monikon adessiivimuoto sanasta auto