autoilu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- yksityisen henkilöauton käyttäminen kulkuvälineenä tai vapaa-ajan käyttöön; se, että autoillaan
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑu̯t̪oi̯lu/
- tavutus: au‧toi‧lu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | autoilu | autoilut |
| genetiivi | autoilun | autoilujen autoiluiden autoiluitten |
| partitiivi | autoilua | autoiluita autoiluja |
| akkusatiivi | autoilu; autoilun |
autoilut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | autoilussa | autoiluissa |
| elatiivi | autoilusta | autoiluista |
| illatiivi | autoiluun | autoiluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | autoilulla | autoiluilla |
| ablatiivi | autoilulta | autoiluilta |
| allatiivi | autoilulle | autoiluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | autoiluna | autoiluina |
| translatiivi | autoiluksi | autoiluiksi |
| abessiivi | autoilutta | autoiluitta |
| instruktiivi | – | autoiluin |
| komitatiivi | – | autoiluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | autoilu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. autoilu
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- autoilu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2