autoileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaautoileminen (38)
- teonnimi verbistä autoilla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | autoileminen | autoilemiset |
| genetiivi | autoilemisen | autoilemisten autoilemisien |
| partitiivi | autoilemista | autoilemisia |
| akkusatiivi | autoileminen; autoilemisen |
autoilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | autoilemisessa | autoilemisissa |
| elatiivi | autoilemisesta | autoilemisista |
| illatiivi | autoilemiseen | autoilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | autoilemisella | autoilemisilla |
| ablatiivi | autoilemiselta | autoilemisilta |
| allatiivi | autoilemiselle | autoilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | autoilemisena (autoilemisna) |
autoilemisina |
| translatiivi | autoilemiseksi | autoilemisiksi |
| abessiivi | autoilemisetta | autoilemisitta |
| instruktiivi | – | autoilemisin |
| komitatiivi | – | autoilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | autoilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
autoilemis- | |