bönde

Katso myös: bonde

Suomi

Substantiivi

bönde (8) (yksiköllinen, ei monikkomuotoja)

1. (slangia) maaseutu, lande

Substantiivi

bönde (8)

1. (slangia, halventava) maalainen, landepaukku

Etymologia

• ruotsin sanasta bönder ’talonpojat’ < monikon epämääräinen muoto sanasta bonde

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• böndi