Substantiivi

muokkaa

lande (8)

  1. (slangia) maaseutu, nimityksellä tarkoitetaan usein myös koko Helsingin tai Pääkaupunkiseudun ulkopuolista Suomea
    Mennään kesäksi landelle.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlɑnde/
  • tavutus: lan‧de

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lande landet
genetiivi landen landejen
(landein)
partitiivi landea landeja
akkusatiivi lande;
landen
landet
sisäpaikallissijat
inessiivi landessa landeissa
elatiivi landesta landeista
illatiivi landeen landeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi landella landeilla
ablatiivi landelta landeilta
allatiivi landelle landeille
muut sijamuodot
essiivi landena landeina
translatiivi landeksi landeiksi
abessiivi landetta landeitta
instruktiivi landein
komitatiivi landeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lande-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lande Kielitoimiston sanakirjassa

Ranska

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

lande f. (monikko landes [luo])

  1. nummi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lande Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

lande

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä landen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä landen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä landen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä landen